Usko mitä haluat

Kuinka monta uhria vaaditaan?

Suomen on erkaannuttava ulkopolitiikassaan Yhdysvalloista. Trumpin armeija pudottaa pommin joka kahdestoista minuutti, eikä sellaisen hiljainen hyväksyminen ole mitenkään perusteltavissa. Linja muuttuu tai jatkamme hiljaisuudella osallisuutta.

Yhdysvallat käy sotaa Afganistanissa, Irakissa, Pakistanissa, Somaliassa, Libyassa, Syyriassa ja Jemenissä. Yhdysvallat on tappanut siviilejä kaikissa näissä maissa. Pelkästään Afganistanin, Irakin ja Pakistanin sotien siviiliuhrien määrän maaliskuuhun 2015 mennessä on arvioitu olevan noin 210 tuhatta ihmistä. 210 tuhatta ihmistä niin kuin sinä. Yksikään näistä maista ei ole ollut uhka Yhdysvaltojen, maailman ainoan supervallan turvallisuudelle.

Virallisella Suomella on ollut kovin lämpimät välit Yhdysvaltojen kanssa vuosien ajan. Tämä riippumatta siitä onko Washingtonin isäntänä toiminut väestölleen valheellista toivoa tarjoillut Barack Obama vai väestölleen valheellista toivoa tarjoillut Donald Trump. Ihmisten tappaminen on kaiketi pieni asia. Vuonna 2014 Suomi ja Yhdysvallat-vetoinen Nato allekirjoittivat niin sanotun isäntämaasopimuksen, joka madaltaa merkittävästi kynnystä siirtää Naton sekä sen jäsenmaiden sotajoukkoja Suomeen ja perustaa Naton sekä sen jäsenmaiden sotilastukikohtia. Ruotsi on allekirjoittanut suurelta osin vastaavan sopimuksen Naton kanssa. Ruotsin sopimuksessa tosin kielletään ydinaseiden tuominen maan alueelle. Suomen sopimuksessa ei. Ydinsota lienee siis pieni asia.

Jos virallisella Suomella olisi häivähdystäkään oikeudentuntoa ja selkärankaa, Suomen ulkopolitiikka olisi tyystin toisenlaista. Jos välitettäisiin elämästä, kestävästä kehityksestä tai ihmisoikeuksista, ei voitaisi hiljaa hyväksyä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jatkuvaa siviilien tappamista. Ja vieläpä yhä lähentyä sotilaallisesti tappajan kanssa.

Käsitykseni on, että ihmiset melko yleisesti tietävät suurimman osan yllä mainitusta. Monet tietävät, että Yhdysvallat tappaa siviilejä useassa maassa. Monet tietävät, että sen toimintaa eivät ohjaa eettiset arvostelmat, vaan kaupalliset edut. Moni ei kuitenkaan ole täysin välinpitämätön kanssaihmisten kärsimyksistä. Miksi nykyisenlainen poliitiikka siis sangen yleisesti hyväksytään?

Alkuun on todettava, että vastaukseni kysymykseeni ei perustu mihinkään tutkimukseen (valaiskaa ihmeessä, jos asiasta on tehty tutkimuksia), vaan henkilökohtaiseen tuntumaani ja vähäiseen elämänkokemukseeni. Ensinnäkin se on se, mihin on totuttu. Tappamiseen on totuttu, niin hirvittävää kuin se onkin, jos asian äärelle pysähtyy. Väkivaltaisia uutisia on turruttavan paljon. Se on ‘normaalia’ kaikessa irvokkuudessaankin. Niin ‘normaalia’ että moni tuntuu kuvittelevan tappamisen olevan väistämätöntä. Tappaminen ei kuitenkaan koskaan ole väistämätöntä, kaikeksi onneksi. Sitä tapahtuu paljon, siitä on hyvä tietää, mutta emme koskaan saisi totuttaa itseämme siihen.

Toiseksi, ‘me’ emme juurikaan joudu kärsimään Yhdysvaltain tappavasta ulkopolitiikasta, emme ainakaan välittömästi ja fyysisesti. ‘Me’ emme ole sen uhreja. ‘Me’ olkoon tässä Suomen väestö. Ei Yhdysvallat täällä pommita, ja se näyttäytyykin likimain mahdottomana mahdollisuutena. Miksi se siis olisi vihollisemme?

 

Pidän jotakuinkin selvänä, että Suomen kohdalla vaikuttaa myös traumaattinen historia itänaapurin kanssa. Stalinin Neuvostoliittoa vastaan sodittiin kahdesti, ja Yhdysvallat jos jokin on se maa joka niiden sotien jälkeen on rajoittanut itänaapurin toimintaedellytyksiä. Venäjän pelätään hyökkäävän, eikä täysin syyttä. Yhdysvallat on luonnolliseksi koettu liittolainen Venäjää vastaan.

On myös mahdollista, että Yhdysvaltoihin suuntautuvan ulkopolitiikan luonne hyväksytään, ainakin poliittisen eliitin keskuudessa, koska pelätään suunnanmuutoksen mahdollisia seurauksia. Miten Yhdysvallat reagoisi, jos Suomi irtisanoutuisi isäntämaasopimuksesta? Jos Suomi lopettaisi Naton kanssa yhteiset sotaharjoitukset? Miten EU reagoisi? Tämäkään pelko tuskin on täysin perusteetonta. Vaikka sotitaalliset reaktiot olisivat poissuljettuja, tuskin Yhdysvallat tai edes EU suhtaituisi tällaisiin muutoksiin Suomen linjassa olankohautuksella.

Politiikkaa ei kuitenkaan pitäisi rakentaa ensisijaisesti pelkojen varaan, ei varsinkaan toisten ihmisten ja ihmisryhmien pelkäämisen varaan tänä ydinaseiden ja ilmastonmuutoksen aikana. Päinvastoin sitä ketkä ovat ‘me’ on laajennettava niin, että emme lakkaa välittämästä järjestelmän globaalissa etelässä kuolevista uhreista. Joku väittänee, että tällainen ajattelu soveltuu huonosti reaalipolitiikkaan. Voi olla, mutta siinä tapauksessa reaalipolitiikka soveltuu huonosti tähän aikaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Joko tuli huonot housuun USA:n jättäesä enemmän vastuuta muille ja Britannian tehdessä Brexitit ?

Kapitalistinen Kiina valtaa edelleen näkyästi jalansijaa ja kunmon businesta mm. muutamilla paikkakunnilla maailman suurimpien tehtaiden rahoittajana selluntuottajina kuin myös ravinnontuot5ajina.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Kirjoittajan mainitsemissa maissako Kiinan kasvua rajoitetaan.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>....eikä sellaisen hiljainen hyväksyminen ole mitenkään perusteltavissa.....

ooo

..... vaikenemalla lausutaan suurimmat valheet....

----

Hyvin osaat ajatella ja sen julkituoda

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Trump lupailee lopettaa maailmanpoliisina olemisen. Toivotaan parasta, voihan se vaikka toteutuakin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Eihän sitä hiljaa hyväksytäkkään vaan hurraten ja ihannoiden.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Maata ei voi vallata!
Irak ja Afganistan jäävät valtaamatta kuten Suomi aikanaan ja pieni Viro myöhemmin.
Irakilaisten amerikkalaisviha on yhtä pysyvää kuin suomalaisten venäjäviha.
Amerikan ystävänä kuulummen irakilaisten vihollisiin.

Toimituksen poiminnat